Fibre Channel over Ethernet (FCoE) on teknologia joka helpottaa erittäin paljon konesaliympäristöjen kaapelointia yhdistämällä samalla kuituyhteydellä sekä perinteisen IP-tietoliikenteen että SAN-yhteydet. Teknologian etu tulee erittäin nopeasta 10 Gbit/s -linkistä sekä sen oikeaoppisesta hyödyntämisestä. Perinteisesti blade-ympäristöissä on ollut erikseen 1 Gbit/s-nopeudella toimivat tietoliikenneyhteydet ja lisäksi 4/8 Gbit/s-nopeudella toimivat FC-moduulit. Suurimmista valmistajista HP on jo pitkään tuonut blade-kehikkonsa nopealla 10 Gbit/s-yhteydellä ja nyt myös esim. IBM:n kehikoihin on saatavilla moduulit tähän tarkoitukseen. FCoE:n käyttöönottaminen on erittäin helppoa, mikäli käytössä oleva CNA-kortti on tuettu käytetyllä käyttöjärjestelmällä. Kytkinpuolella FCoE:n käyttöönotto on lyhykäisyydessään seuraavanlainen prosessi:

1. Otetaan FCoE-ominaisuus käyttöön.
2. Yhdistetään VSAN jota käytetään FCoE-liikenteeseen sopivaan VLANiin.
3. Luodaan virtuaalinen Fibre Channel-rajapinta joka kuljettaa FCoE-sanomat.

Ciscon Nexus mahdollistaa ominaisuuksien käyttöönottamisen erittäin helposti joten ensimmäinen kohta on suorastaan lasten leikkiä, ajetaan vain yksi komento:

switch(config)# feature fcoe

Seuraava tehtävä on määritellä yhteys käytettävän VSANin ja VLANin välille. Käytännössä käytettävä VSAN määräytyy helposti. Yleisesti Nexus 5000-sarjan kytkimistä menee yhteydet Ciscon MDS-kytkimiin joissa itse levyjärjestelmät ovat kiinni. Käytännössä VSANin tulee siis olla täysin sama jota käytetään MDS:n puolella koska muuten liikenne ei koskaan kulje perille asti. Tämä kohta on kuitenkin pakollinen tehtävä, muuten FCoE-rajapinta ei nouse ylös. Tässä esimerkissä käytetään VSANia 210 ja VLANia 210.

switch(config)# vlan 210
switch(config-vlan)# fcoe vsan 210
switch(config-vlan)# exit

Kun itse VSAN on mäpätty sopivaan VLANiin jatketaan luomalla virtuaalinen fibre channel-rajapinta (vfc). Jokaisessa Nexuksen portissa, jolla on tarkoitus liikennöidä FCoE-liikennettä, tulee olla VFC määriteltynä. Yleisesti jokaista porttia kohden tehdään oma VFC jonka numero vastaa käytettyä porttia. Esimerkissa käytetään porttia yksi

switch(config)# interface vfc 1
switch(config-if)# bind interface ethernet 1/1
switch(config-if)# no shutdown
switch(config-if)# exit

Vaikka tässä vaiheessa voisi olettaa niin yhteys ei vielä toimi koska luotu VFC tulee myös liittää käytettyyn VSANiin, tämä selviää myös katsomalla interfacea “show interface vfc”-komennolla:

vfc1 is down (VSAN not mapped to an FCoE enabled VLAN)

Kun FCoE VSAN on määritelty sopivaan VLANiin tarvitsee enää ainoastaan liittää luotu VFC sopivaan VSANiin:

switch(config)# vsan database
switch(config-vsan-db)# vsan  interface vfc
switch(config-vsan-db)# exit

Tässä vaiheessa VFC:n pitäisi olla ylhäällä ja koneen yhteystiedot pitäisi löytyä “show flogi database”-komennolla. Nyt itse FCoE-osuus on hoidettu ja ainoa jäljellä oleva tehtävä on luoda sopivat aliakset WWN:llä ja liittää ne oikeisiin zone-määrityksiin jotta kone näkee levyjärjestelmän. Nämä tehdään kuitenkin aivan samalla tavalla, riippumatta siitä käytetäänkö perinteistä FC:tä vai FCoE:tä.